Kuinka keventää taakkaa?

Jos informaation määrä olisi ratkaisu, olisimme kaikki suorituskykymme huipussa, jokaisella osa-alueella. En ole kaikkein menestynein ottamaan itseäni rysän päältä kiinni, kun kyseessä on esimerkiksi tiedon lisääminen ja jatkuva etsiminen. Uteliaisuus auttaa oppimaan, se on aivan varma, mutta oppiminenkaan ei aina ole sitä mitä ulkopuolelta kuulemme. En tietysti voi oppia kaikkea vain itseäni kuuntelemalla, mutta jos kuuntelee jatkuvasti muita ei myöskään ehdi kuunnella itseään. Kaksijakoisuus on melko selkeä, mutta kuinka voittaa sisäinen ääni, joka huutaa etsimään ja löytämään jatkuvasti lisää? En tiedä, enkä edes tiedä täytyykö.

Kaikilla meillä vastaanottimet toimivat hieman eri taajuudella, mutta kuitenkin samassa verkossa. Liikennettä linjoilla on taatusti, kirjaimellisesti vaikka muille jakaa. Mutta entä jos kukaan muukaan ei sitä halua? Informaatio on kuin talon vesijärjestelmä. Hanoja on ympäriinsä, mutta asukas päättää milloin ne avautuvat. Merkittävää on huomioida se, että vesi ei paisu putkien läpi vaikka hanoja ei avaisikaan. Se, että veden siellä tiedostaa ja janokin on kova, on vain sisäinen tarpeemme avata yhä uudestaan, viileämmän ja maukkaamman veden toivossa. Mutta vesi maistuu aina vedeltä, tarve on jatkuva, mutta liiastakin määrästä keho pettää ja vesi voittaa. Informaatio on hyvä renki mutta huono isäntä.

Määrää enemmän pitäisi varmaankin olla huolissaan laadusta. Nykyään kun huonoa tietoa jaetaan jo presidenttitasolla, täytyy todella virittäytyä napsimaan vain kirsikat kakun päältä. Kuten jo sanoinkin, kaikki varmasti suhtautuvat tulvaan eri tavalla ja sietävät sitä eri tavoin. Omalta osaltani herkistyn roskalle jopa liian helposti, mutta toisaalta sen minimoiminen tuottaa myös paljon parempia tuloksia keskittymisessä, niillä alueilla, joilla sitä todella tarvitaan. Tämä oli merkittävimpänä syynä myös tyhjänpäiväisen tietokonetyön jättämisessä, jossa ylitsevuotavan informaation määrä on taattu, mutta laadulla ja ajalla ei ole minkäänlaista tasapainoista suhdetta. Työkokemukset myös tällä tavalla hektisissä (mielen) ympäristöissä ovat kuitenkin arvokkaita, tai ainakin käännettävissä hyödyksi. Työ ja kokemus on kuitenkin erotettava toisistaan. Kokemuksista oppii, mutta työn kynttilä voi palaa vain hetkellisesti kahdesta päästä.

Elämässä on merkityksellistä täyttää päivät mieluummin mieluisalla kuin meluisalla tavalla. Jotkut saattavat myös viihtyä ärsykkeiden tulvassa, mutta loppujen lopuksi uskon sen kuluttavan hiljalleen kenet tahansa loppuun. Lepäämättä ei pärjää kukaan, ja mikäli ulkopuolinen paine tuntuu ottavan yliotteen, on taas muistettava hidastaa. Loppuun haluan jakaa vinkin omalta osaltani, sinunkin hyvinvointiasi ajatellen.

Toivon voivani auttaa muita hyvinvointia tavoittelevia omalla toiminnallani. Siihen suuntaan etenen päivittäisellä tasolla, ja seuraavaksi onkin jo aika ottaa todellisia askeleita tulevaisuuden suuntaan. Teen nykyään fysioterapeuttiopintojen ohella hierontaa, ja erityisesti hierontakäyntejä liikkuvasti. Sopiminen onnistuu, mutta alueena on ennen kaikkea Porvoon lähialueet, jossa pääsen liikkumaan sujuvasti. Pidän palvelun kynnyksen matalana eli kohtuuhintaisena. Jos olet kiinnostunut kohentamaan hyvinvointiasi, avaimet kehon ja mielen avaamiseen löytyvät klikkaamalla alla olevaa kuvaa!