Hemmetin heinäkuu.

Tähän heinäkuiseen kauniiseen aamuun heräsin noin kello 4.45. Ei siinä mitään, mikäli kyse olisi vain hyvästä ja erityisen aikaisesta unirytmistä, jonka avulla voisin olla aikaisesta aamusta saakka tehokkaasti työstämään asioita tavoitteideni saavuttamiseksi. Tosiasiassa yöunta on takana nelisen tuntia, eivätkä heräämisen ajoittamiset lapsiperheessä mene lähes koskaan vanhemman ehdoilla. Ulos katsoessani kello voisi olla yhtä hyvin yhdeksän. Tai sitten keskiyö, täällä pohjoisnavan naapurissa ei näin kesäaikaan voi olla aivan varma.

Suomalaisena on helppo valittaa. Talvella on pirun pimeää (on pirun kylmäkin). Kesällä jaksaa paistaa, mutta sitten tietysti koko ajan. Missä on se sweet spot kalenterivuodessamme, jolloin kaikki on hyvin? Ja hyödyttääkö se ketään, talvi on kuitenkin tulossa ja on valmistauduttava sotaan sääolojen lisäksi myös muun muassa tylsistyneisyyttä, kaamosmasennusta ja (ajankuluksi) kaikkea tyhjänpäiväistä vastaan. Ei elämästä selviä hengissä, joten miksi valittaa? Vuodenajat mahdollistavat meille tällä puolella tallaajille kaikenlaisia mahdollisuuksia, kuten etuoikeuden täydelliseen bipolaarisuuteen, jonka turvin talvella ei tarvitse puhua naapureille. Kesällä sitten moikataan.

Loppujen lopuksi sillä miltä sääolot, vuodenajat ja niihin liittyvä valoisuus meistä tuntuu, ei ole mitään merkitystä. Suomesta voi, ja viimeaikaisten tietojen mukaan saa muuttaa pois. Juuri hiljattain ehdin kuitenkin ylistää kotimaatani, joten väkisinkö täällä väännetään, että saadaan juoda kraanavettä? Vastikään matkustaessani Kroatiassa sain majoituspaikkamme pitäjältä luottavaisen letkautuksen: ”You can drink every water here”. Asuntomme yhteydessä ei ollut uima-allasta, mutta jostakin syystä hanan avattuaan samoihin tunnelmiin oli kuitenkin helppo syventyä. Kloori maistuu Helsingissäkin, joten kannattaisiko pääkaupunkiseutulaisten myös kaikkien muuttaa paremmille vesille?

Tässä kirjoituksessa taitaa olla yhtä paljon järkeä kuin heräämisessä ennen aamu-uutisia, joten eihän tässä voi muuta kuin odottaa talvea, jotta voi taas nukkua kellon ympäri. Ai niin, töissäkin on käytävä. Sitä käytävää en olekaan hetkeen tallannut, mutta juuri ennen käynnin muuttumista tyhjäkäynniksi olen tyttäreni avulla kääntänyt lomarytmin produktiiviseen aamuaikatauluun. Tähän voisi jopa tottua, mutta kysypä samaa marraskuussa. Muistetaan nauttia heinäkuusta, elokuukin on aika miellyttävä. Pitänee vielä kaivaa arkistosta menneen kevään Iltalehti, jotta voi tarkistaa loppukesän sään ja hellepäivät.

Arttu HäggmanComment