Eläkeikää odotellessa.

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan lomailusta. Aihe on monelle hyvin ajankohtainen, ja itsekin olen päässyt aloittamaan tämän jo kaukaa talviunen kohmeesta asti haaveilemamme ajanjakson. Kyseessähän on ”elämän parasta aikaa”, ja loput 11 kuukautta vuodesta saakin harmittaa ja olla tyytymätön elämäänsä. Vai olisiko elämässä mahdollisesti muitakin valopilkkuja kokonaisen vuoden aikana?

Se riippuu hyvin paljon siitä, kuinka oman elämämme rakennamme. Kyllä, voimme itse myös siihen vaikuttaa. Uskomuksia voi olla monen suuntaisia, mutta henkilökohtaisesti uskon elämän olevan paljon muutakin kuin syntymästämme lähtien ennalta asetettua kohtalon polkua. Vaikutusmahdollisuudet voivat olla myös näennäisiä, mutta koen itse tehneeni elämässäni sen kulkuun vaikuttaneita valintoja. Nämä valinnat vaikuttavat siis lähtökohtaisesti siihen, missä olemme elämässämme juuri nyt. Toki jo ennen syntymäämme on jaettu korttipakasta satunnainen käsi, määrittäen muun muassa syntymäpaikkamme sekä joiltakin osin terveytemme. On kuitenkin erittäin helppoa elää elämäänsä syyttäen korttien jakajaa myös kaikista omalla vuorollamme tekemistämme valinnoista. Ongelman ulkoistaminen on siis monesti helpompi ”ratkaisu”.

Pidetään kuitenkin lähtökohtana sitä, että elämään on mahdollista vaikuttaa hyvin monella tavalla, hyvin usein sekä hyvin paljon. Se miten tämä kaikki liittyy lomailuun, onkin melko suoraan yhdistettävissä. Lomaa taidetaan usein pitää etuoikeutena, erikoisuutena sekä harvinaisena herkkuna. Sitä se onkin, kun puhutaan työsuhteista ja niihin kuuluvista vuosilomista. Jos lomaa on mielestäsi liian vähän ja liian harvoin, sekä kaiken lisäksi loma-ajan ulkopuolella tehtävä työ ei miellytä, on syytä tarkistaa, kenen allekirjoitus omasta työsopimuksesta löytyy. Useimmat asiat nykyaikaisessa elämässämme maksavat, joten sopimuksen kautta taattu työ on siinä mielessä miellyttävä ja turvallinen konsepti. Mikäli työ ei kuitenkaan lainkaan täytä itsensä toteuttamisen tarpeita, on varsinainen elämä koettavissa ainoastaan työaikojen ulkopuolella. Tällaisessa tilanteessa onkin syytä miettiä, kuinka paljon elämäänsä on valmis vaihtamaan rahaksi, jotta elämää voisi elää viikonloppuisin ja loma-aikoina.

Aiheena oli kuitenkin työn sijasta lomaileminen, ja juuri nyt työn tekeminen näin oikean elämän keskellä tuntuukin hieman etäiseltä ajatukselta. Lomalla ehtii tehdä asioita, joihin viikonloput eivät riitä ja joita arjen kiireissä ei edes uskalla ajatella. Olisiko elämä kuitenkin mielekkäämpää, jos tällaisia asioita olisi mahdollista tehdä paljon useammin?

IMG-20180614-WA0002.jpg

Vasta näin kolmannella elämän vuosikymmenellä eläkeiän odottaminen, tai edes sen ajatteleminen tuntuu mahdollisesti typerimmältä ja vähiten ajankohtaiselta ajatukselta. Eikö kysymys pitäisi keskittää siihen mitä teen juuri nyt sen sijaan, että miettisin kuinka jaksan painaa, jotta eläkkeellä on hyvä olla? Tässä kohtaa on myös hyvä muistutukseksi mainita, ettei kukaan voi tuota eläkeikää taata. Sitä ei takaa työnantaja, ei lääkäri eikä edes lupaavalta kuulostava älyhenkivakuutus. Jokaisen tulisi tietää, että elämällä on oikeus ottaa, eikä mikään velvollisuus antaa. Näin ollen myös eläkeiän odotteluun keskitetty elämämme saattaa tyhjentää lupaukset yhdessä silmänräpäyksessä.

Omaa elämäänsä voi rakentaa tähdäten siihen, että työn tuomaa turvallisuudentunnetta on sopivassa suhteessa vaikutusmahdollisuuksiin sekä vapaaseen. On toki tässäkin kohtaa helppo syyttää ulkoisia tekijöitä siitä, että lomaa nyt vain on sen verran kuin sitä on. Jos et kuitenkaan ole omista valinnoistasi johtuen vankilassa, ei kukaan todennäköisesti pidättele elämäsi elämistä haluamallasi tavalla. Jos (näennäinen) turvallisuudentunne on kaikkein tärkeintä, on myös hyväksyttävä se, että siitä maksettava vero peritään elämänajan valuutassa. Näin ollen voimme omasta aloitteestamme kääntää kaupankäynnin myös toisin päin, ja hetkittäin rahan ansaitsemisesta luopumalla voimmekin ostaa itsellemme enemmän todellista elämää.

Arttu Häggman