Kierrosmittari koholla?

20160221_124911-01.jpeg

Kirjoitin jo aiemmin aikaansaamisen merkityksestä. Sekoittaakseni korttipakan uudelleen, käsittelen seuraavassa muutamalla sanalla sitä, kun aikaansaaminen ylittyy ja edistyminen muuttuukin negatiiviseksi. Sitä kun kalenteri on täynnä, yöunet jäävät vähiin tekemisemme alta, mutta pitäisi vielä ehtiä tehdäkin jotain!

Ylikuormitus on mielestäni mahdollista aiheuttaa ensin ulkopuolisten tekijöiden kautta, josta nälkäisen viruksen tavalla se hiljalleen pureutuu immuunijärjestelmämme läpi täyttäen itsessämme niin henkiset kuin fyysisetkin rauhan kehdot. Voimme aiheuttaa ylikuormituksen täysin omilla valinnoillamme, täyttämällä 24 tunnin päiviimme 30 tuntia sisältöä.

Aktiivisuuden tasoa ja yliaktiivisuutta voisi ajatella vaikkapa auton kierrosmittarina. Kierrosluku ilmaisee moottorin suorittaman tehtävän rajatussa aikavälissä. Mitä suurempi kierrosluku, sitä enemmän toimintaa tapahtuu. Automekaanikko saattaisi tyrmätä tämän kielikuvan, mutta todennäköisesti liian suurella kierrosluvulla moottori leikkaa kiinni. Mitä kierroslukumittarille tässä vaiheessa tapahtuu? Se palaa takaisin sinne mistä se on alun perin lähtenyt. Työ on aloitettava alusta, ja tässä tapauksessa myös itse koneisto vaatii kattavan huollon. Näin käy myös silloin, kun päätät antaa omalle moottorillesi enemmän tehtäviä kuin se mahdollisesti kykenee hallitsemaan. Tämä on yhtä helppoa toteuttaa, kuin Cooperin testin juokseminen kuudessa minuutissa.

Jos jokin on helpompaa kuin koskaan, on se jo ihannoinnin tasolle nousseen ylikuormitustilan saavuttaminen. Burnout on saavuttanut terminä jo niin korkean tason, että sille on voitu jo julkisesti myöntää aatelisarvoa tunnustava hashtagmerkki. Töiden, ylitöiden ja lisätöiden tekeminen on siistiä, mutta samalla siitä on myös melko tyylikästä tehdä lisäarvoa tuottava päivitys sosiaalisen median yleisölle. Päivitykseen toki kuuluu tilanteen valittelu, mutta ovatko tällaisen julkaisun todelliset tarkoitusperät jossain muualla?

Ylikuormitusta löytyy jo joka hyllystä, ja sitä on helppo ammentaa kärry täyteen vaikkapa selaamalla jo valmiiksi kuormittavan työpäivän päätteeksi kasoittain sekavaa informaatiota Iltalehden artikkeleista, ja jopa lukea vielä päälle jokaisen muun mielipide kyseisestä aiheesta. Tällaisessa tapauksessa kuormitusta aiheuttavat asiat ovat todellisuudessa sellaisia, jotka ovat meille ihmisille vielä hyvin uusia ja sitä kautta täysin luonnottomia. Kehomme on luotu monilla mekanismeilla valmistautumaan stressaaviin tilanteisiin, mutta emme kykene käsittelemään tällaisia stressin muotoja kovinkaan hyvin. Fyysisessä kehossamme hermostomme on rakentunut erilaisten osa-alueiden varaan, joista toiset osiot on tehty aktivoitumaan stressitilanteissa ja toiset taas vasta asetuttuamme levolle. Tästä syystä voimme tuntea esimerkiksi niinkin arkipäiväiseltä tuntuvia asioita, kuin ruoansulatusongelmia stressaavissa tilanteissa. Tilanne viittaa vahvasti kriisitilanteita varten varattuun ja niissä aktivoituvaan sympaattiseen hermostoon. Hermostomme ei kuitenkaan välttämättä osaa tunnistaa stressin lähdettä, ja näin ollen yhtä lailla vaikkapa rahahuolia syvästi vatvoessamme kehomme on täysin valmistautunut taisteluun.

Monet lähteet viittaavat kuitenkin siihen, että stressiäkin on olemassa erilaista. Jo äsken mainituista kehomme valmiista asetuksista on helppo päätellä, että jollain asteella kuitenkin tarvitsemme stressiä. Älä kuitenkaan juokse ensimmäisen stressin lähteen luokse ammentamaan sitä viimeisiä pisaroita myöten. Valitse stressinaiheuttajasi tarkkaan. Kriisitilanteisiin aktivoitumista kutsutaan toisinaan myös juokse tai kuole- reaktioksi, joten tämä saattaa jo antaa viitteitä lähestymisen arvoisista kohteista.

Juokseminen, monen muun liikkumisen muodon tavoin vapauttaa stressiä juurikin edellä mainituista syistä. Tarjoamalla itsellemme oikeanlaista, kehollemme ominaista stressiä, pääsemme sitä kautta myös vapauttamaan sitä. Asiassa on varmasti tieteellisesti täydennettäviä aukkoja, mutta maalaisjärjelläkin voimme päätellä, että kehollemme ominainen rasitus kaikkien muiden hyvien puoliensa lisäksi on myös juuri sitä mitä me ihmisenä, kokonaisuutena kaipaamme. Voimme toki tätäkin kautta rasittaa kehoamme liikaa ja päätyä alussa mainittuihin tilanteisiin. Tässä tapauksessa olemme kuitenkin ylittäneet jo kehon tarpeet, ja fyysisen ylikuormituksen aiheuttavat asiat juontavat juurensa jo jostain muualta. Jos kuitenkin teemme jotain niinkin 2000-luvulla radikaalia, kuin hiljennymme hetkeksi miettimään, tunnustelemaan ja kuuntelemaan itseämme, tunnistamme varmasti tarpeemme ajoissa.

Hiljentyminen voi tarkoittaa monelle hyvinkin eri asioita. Tämän vuoksi onkin helpompi listata muutama asia, mitä se ei ainakaan ole:

Se ei ole sosiaalisen median ammentamista.

Se ei ole multitaskingia.

Se ei ole edes jatkuvaa tärkeiksi mieltämiemme asioiden, kuten töiden tekemistä.

Myös kaikille näille löytyy oma paikkansa, usein jopa liiallisesti, joten tavoitellessasi hetkellistä yhteyttä itsesi kanssa, ei näille häiriötekijöille ole sijaa. Osaan myös itse hyvin usein olla poikkeus juuri kirjaamaani sääntöön, sillä monissa meissä suorittamisen viehätys on painettu syvälle selkärankaamme. Yhden, ja vielä yhden tärkeän asian loppuun saattaminen hiertää usein kallonpohjaamme enemmän kuin ymmärrämmekään. Pidemmän päälle poraamme kuitenkin myös tällä tavalla jatkuvasti syvempää aukkoa hyvinvointimme jo valmiiksi epätasaiselle alustalle.

Edellä mainittu multitasking saattaa olla kyseisistä kasvaimista jopa se kaikkein pahalaatuisin, sisältäen ja muodostaen huomaamattamme jatkuvasti uusia etäpesäkkeitä oman toimintansa tueksi. Puhelinoperaattoreilla tuntuu olevan vielä tämä valaistunut tiedon jyvänen käsissään. Jos ystäväsi puhuu toista puhelua, pehmeä miesääni pyytää kiltisti odottamaan. Mieti nyt itsekin puhuvasi rauhallista puhelua, jossa jokin kolmas osapuoli voisi missä vaiheessa tahansa soittaa puhelun keskelle ajaen omaa asiaansa. Tätä teemme itsellemme jatkuvasti täyttämällä ajattelumme sinne kuulumattomilla asioilla, jolloin alkuperäinen puhelu keskeytyy ja unohtuu täysin.

Itsepuhelu onkin tärkeimpiä valttikorttejamme tasapainottamaan kaikkia muita ympärillämme sekä sisällämme tapahtuvia asioita. Voimme puhua myös itsetutkiskelusta, itseensä tutustumisesta tai vaikka meditaatiosta. Jotkin termeistä saatavat särähtää toistaan enemmän korvaamme, mutta todellisuudessa puhumme vain tästä ärsykkeiden vähentämisellä saavutettavasta myrskyn laannuttamisesta, joka on välineestä riippumatta välttämätöntä todelliselle rentoutumisellemme. Näin ollen nimikkeitä pelkäämättä on pidemmän päälle paljon edullisempaa toisinaan vapauttaa itsensä ylimääräisestä informaatiosta ja kääntää vastaanottimet matalammille taajuuksille. Keinoja on lukuisia, ja tulen tulevissa postauksissa käsittelemään niitä, jotka koen itselleni erityisen hyödyllisiksi.