Keinoja keskittymiseen.

 

Taisinkin aiemmin kirjoittaa täällä siitä, kuinka itselleen on terveellistä säännöllisin väliajoin vähentää ylimääräistä informaatiota, irrottautua näytön äärestä ja vapauttaa tilaa omalta kuormittuneelta kovalevyltään. Tällä viikolla talven jäljiltä kävin hiomassa hyvin alkuvaiheessa olevia taitojani melko uuden kiinnostuksen kohteen parissa. Jousiammunta onnistuu talvellakin, mutta siihen on kuitenkin huomattavasti miellyttävämpää ryhtyä pitkän hanska-aikakauden hallinnon päätyttyä, jolloin tulokseksi jää muutakin kuin sinipunaisena hohkaavat tunnottomat kädet. Kuten mikä tahansa taito, myös tämä on taipuvainen ruostumaan ajan myötä, joten halusin päästä hevosen päälle vielä kun laukka on hallussa.

20180423_110902-01-01.jpeg

Lähden kuitenkin kirjoittamaan tästä etenkin keskittymisen ja mielen rauhoittamisen näkökulmasta, ja voin taata tätä kautta sen olevan saavutettavissa. Jousiammunnassa on kuitenkin kyse fyysisestä suorituksesta, jossa kaikki osiot vaativat kehon hallitsemista ehkä enemmän kuin ennalta osaisi olettaa.

Kuten useimmalla suomalaisella miehellä, myös itselläni on kokemusta yleisimpien ruutiaseiden käytöstä valtion tarjoamien etujen kautta. Tämä laji oli kuitenkin asiaan tutustuessani jotain hyvin erilaista. Vaikka varmasti voimmekin historiankirjoihin tutustumatta olettaa, että kehitys on tapahtunut jousiaseesta tuliaseisiin eikä toisinpäin, on suosio kuitenkin luultavasti kääntynyt kehityksen myötä. En tähän ryhtyessäni kuitenkaan punninnut valintaa näiden muotojen välillä, vaan vakuutuin haastavuuden kautta myös siitä, että suurempi haaste toisi suuremman ilon. Melko nopeasti aloittamisen jälkeen haastavuus toikin jo uusia piirteitään esille, ja jousen virittämisen ja vapauttamisen välille syntyi aika monta uutta muuttujaa, johon ei ennalta voinut osata valmistautua.

Kuten useimmalla suomalaisella miehellä, myös itselläni on kokemusta yleisimpien ruutiaseiden käytöstä valtion tarjoamien etujen kautta. Tämä laji oli kuitenkin asiaan tutustuessani jotain hyvin erilaista. Vaikka varmasti voimmekin historiankirjoihin tutustumatta olettaa, että kehitys on tapahtunut jousiaseesta tuliaseisiin eikä toisinpäin, on suosio kuitenkin luultavasti kääntynyt kehityksen myötä. En tähän ryhtyessäni kuitenkaan punninnut valintaa näiden muotojen välillä, vaan vakuutuin haastavuuden kautta myös siitä, että suurempi haaste toisi suuremman ilon. Melko nopeasti aloittamisen jälkeen haastavuus toikin jo uusia piirteitään esille, ja jousen virittämisen ja vapauttamisen välille syntyi aika monta uutta muuttujaa, johon ei ennalta voinut osata valmistautua.

Tämähän kuulostaa vaikealta, miten se nyt voi liittyä mielen rentouttamiseen? Aiemmin tällä sivustolla kirjoitin myös siitä, kuinka tarvitsemme tietynlaista stressiä sen huonompien ilmenemismuotojen vapauttamiseksi. Jousiammunnassa emme välttämättä puhu samanlaisesta fyysisestä stressistä kuin vaikka haastavassa juoksussa, mutta osuaksesi haluamaasi kohtaan taulua, on mieli saatava jousen ja nuolen jatkeeksi, pois arkisista ajatuksista. Tilanne on saatava haltuun sekä lihasvoimalla vireessä olevan jousen että tähtäämiseen ja kokonaisuuden hallintaan osallistuvan mielen välillä. Jousen täysin paikallaan pitämisestä voi vain haaveilla, eikä voimallakaan ole tietyn rajan jälkeen merkitystä. Lihasten ollessa jo valmiiksi rasittuneita tai suoritukseen tottumattomia, tuottaa ampuminen helposti vaikeuksia myös fyysisellä osa-alueella. Lyhyellä kokemuksellani olen kuitenkin havainnut mielen olevan pahimpana esteenä, mutta myös parhaimpana työkaluna onnistumisessa. Jos tässä kohtaa on jo herännyt kysymys siitä, meneekö nuolia toisinaan ohi, niin vastaus on kyllä. Etenkin alkuvaiheessa ilman kokemusta hyvän osuman toistettavuus on vielä hataralla pohjalla. Ensimmäiset ohitukset onnistuin tekemään jo väärillä säädöillä juuri aloittaessani. Sama jousiase ei istu kahdelle eri mittasuhteilla varustetulle henkilölle, vaan ennen toivoa nuolen näkemisestä taulussa on kaikki aseessa säädettävä juuri itselleen sopivaksi. Tämän jälkeen kaikki, onneksi vielä kahden käden sormilla laskettavat hutilaukaukset ovatkin johtuneet huonosta keskittymisestä. Keskittymisen herpaantuminen edes hetkeksi juuri kun sitä tarvitaan, saattaa riittää. Laukaisuvaiheessa jo pelkästään taaimmaisen käden vetäminen nuolensuuntaisesta linjasta poikkeavaan suuntaan saattaa maksaa nuolen verran lisää harrastuskassassasi.

20180424_195422-01.jpeg

Tässä vaiheessa onkin hyvä kysyä, että mikä siinä viehättää? Vaikeudesta huolimatta kehitystä on nähtävissä todella nopeasti. Lajissa kuin lajissa kehityksen havaitseminen on paljon havainnoijasta kiinni, joten kriittistä silmäänsä on ehkä myös jousiammunnan parissa hieman kohdennettava toisin. Tulokset ovat kuitenkin hyvin helppolukuisia, joten omasta onnistumisestaan saa myös välitöntä palautetta, edellyttäen että nuolet ovat taulussa, vaikka onhan hutilaukaus palautetta sekin. Vastauksena kysymykseen miksi, ovat ammutut nuolet 20 metrin päässä sijaitsevassa maalitaulussa oma kubistinen taideteoksesi mielentilastasi. Toisinaan ampumaan ryhtyessä keskittymiskyky saattaa kuulostaa täysin vieraskieliseltä sanalta. Useimmiten loppua kohden osumat kuitenkin tiivistyvät kuvastamaan astetta rauhallisempaa mieltäsi. Ainakin vielä, kehon ollessa talven jäljiltä hieman tottumaton ampumaliikkeeseen, on harjoittelukerran loppua kohden huomattavissa enemmän vaikeuksia suoriutua fyysisesti ja ampua tasalaatuisia laukauksia. Teitpä kehollasi mitä tahansa ensimmäisiä kertoja, on vastine keholta hyvin samankaltainen. Välineitä jousiammuntaan on erilaisia, mutta itse käyttämälläni narulla on ”painoa” yli kolmekymmentä kiloa. Tarkoitan tällä jousen tarjoamaa vetovastusta, virittämiseen tarvittavaa voimaa, joten voimme todella puhua fyysisestä suorituksesta.

En näin ollen suosittele riuhtomaan valmistautumatta ja kehoasi kuuntelematta. Ensimmäisillä kerroilla ei toistojen määrääkään kannata pitkittää. Tämän olen pyrkinyt pitämään mielessäni myös pidemmän tauon jälkeen, sillä liian kovasta rasituksesta palautuminen vie useimmiten moninkertaisen määrän aikaa. Tämä on vain yksi niistä lukuisista asioista, joita oman keskittymiskykynsä ja mielenhallintansa edistämiseksi voi lähteä kokeilemaan. En väitä aloittamisen olevan helpoimmasta päästä, varusteista puhumattakaan. Uskon samanlaisten tuntemuksien herättämisen olevan mahdollista myös vaikkapa mökillä tikkaa heittäessä, mutta jokin ehkä hieman primitiivinenkin tunnelma jousiammunnassa viehättää. Kaiken lisäksi se saattaa olla yksi ekologisimmista ja luonnollisimmista tavoista ravinnon hankkimisessa, jonka uskon olevan merkittävässä osassa kiinnostuksen kasvamisessa. Suosittelen joka tapauksessa lämpimästi etsimään lähimmän harjoittelupaikan, joissa monissa myös välineiden käyttäminen onnistuu. Saatat yllättyä, ja löytää itsesi paikalta myös seuraavalla kerralla.