Lunasta vanhan vuoden lupaukset!

Sairauden perkele on voitettu, ja voitto maistuu aina hyvältä. Eilen illalla sukat pyörivät jalassa jo siihen malliin, että oli pakko vain liikkua tavalla tai toisella. Samanaikaisesti ajatus sairastelun ja joulupöytien jälkeen tuntui kuitenkin hyvin raskaalta, ja edessä oli vaikein vaihe – viivyttely, vaiheilu ja valinta. Valinnanvaikeus on paras mahdollinen viivyttelyn lähde, sillä jättäessään liikunnan muodon päättämättä, ei liikkua tarvitse ollenkaan. Huomasin kuitenkin kärpäsen pyörivän sen verran vikkelään, että jotain oli tehtävä ja vähän äkkiä. Mehut oli saatava kiertämään, ja tähän paras vaihtoehto olikin lähteä kaikkein läheisimmän ja nopeimman vaihtoehdon pariin. Nopein liikuntapaikka löytyy suoraan oman kotioven takaa, joten kietaisin välttämättömimmät lenkkirievut ympärille ja kiihdytin juoksuun jo lähes eteisen puolella.

Syksyn ajan opiskelussa on käsitelty paljon hengitysteitä ja verenkiertoa, ja nyt taisin päästä jo kosketusetäisyydelle keuhkoahtaumataudin mahdollisia tuntemuksia. Toki todellinen tällainen tila vie voimia paljon enemmän, mutta en muista koskaan olleeni yhtä kovin hapenpuutteessa yhden yksittäisen ylämäenkin jälkeen. Tämä kuitenkin vain kiihdytti valmiiksi hulluudella maustettua mieltä, ja tiesin olevani oikeassa paikassa. Parempaa hoitoa pienen sairastelun jälkeen en keksikään, kuin oikeaa tehostettua keuhkotuuletusta ja kevyttä hikeä pintaan. Mitään järkeä todelliseen rehkimiseen ei ensimmäisellä kerralla ole, koska oikeastaan poikkeuksetta pienen epäaktiivisuuden ja tulehdussairauksien jälkeen suorituskyky on pudonnut ja pahimmillaan sairastelu jatkuu liiallisen kisaamisen myötä. Tavoitteena kun loppujen lopuksi on vain avata tukittu tie uudelleen, jotta reitti on taas vapaa tuleviin koitoksiin.

Liikkumattomuudessa pelkään eniten sen jatkumista, koska oli syy mikä tahansa, päivä toisensa jälkeen olo alkaa usein heikentyä ja monia sivuvaikutuksia ilmetä. Onnekseni tieto lisää tuskaa ja riittävästi samoja asioita koulun penkillä kerrattaessa mieleen istutettu siemen on hiljalleen kasvanut ja vallannut yhä enemmän tilaa. Aktiivisuuskaudet helposti tulevat ja menevät, ja olen muutaman kerran pudonnut kelkasta hyvänkin vauhdin aikana. Kuluneen vuoden aikana ehkä kaikkein vähiten, mutta samalla huomaan kiinnittäneeni asiaan enemmän huomiota kuin koskaan ennen.

Aktiivisuutta ylläpitääkseen on oltava aktiivinen. Ympäristö ja elämä kokonaisuutena on rakennettava sen ympärille, että elämässä on riittävästi liikettä – kaikki muu kyllä seuraa perässä. Teknologia ja sosiaalinen media voivat olla yhtä lailla siunaus kuin kirouskin, sillä niiden avulla motivoituneita on varmasti paljon, mutta selailun mustaan aukkoon pudonneita varmaan jopa enemmän. On toki erityisen avuliasta, jos vaikka Instagramin kautta voi motivoitua jonkun uuden vuosisadan viikingin treenivideoista, mutta lähdetkö todella ulos vai selaatko pidemmälle? Siirrytkö urheilukaupan sivuille katsomaan uusia treenivaatteita, katsotko niistä vielä muutaman arvostelun? Surffatessa laudan päällä pysyy ne jotka lautaa osaavat ohjata. Jos luulet voivasi ottaa liian rennosti ja heittäytyä aaltojen armoille, tulee upotus nopeammin kuin uskotkaan.

Tämä tauon jälkeen starttaaminen saattaa olla ajankohtaista varmasti monelle juuri tähän aikaan vuodesta, riippumatta siitä onko sairastellut vai ei. Nyt joulun pyhien jälkeen on aivan turhaa ajatella odottavansa uutta vuotta, että välipäiväalesta on ensin löytänyt suorituskykyä lisäävät varusteet, jonka jälkeen liikkuminen on hyvä startata. Se on hyvä startata nyt. Tässä onkin sopivasti useampi päivä ennen uuden vuoden juhlallisuuksia, joten miksei tyhjien lupauksien sijasta vain lopettaisi tätä vuotta pommit paukkuen. Suuria lupauksia on niin paljon vaikeampi lunastaa verrattuna siihen, että toimintaan ryhtyy saman tien. Miettimiseen, pohtimiseen, valikoimiseen ja vertailuun jää hyvin vähän aikaa, jos päivien sijaan siirtymäaikaa on 10 minuuttia. Aika. Alkaa. Nyt.

IMG_20181224_183823__01.jpg