Terveyttä tulevaisuudessa.

Kävin eilen tutustumassa ajan ja alan henkeen Fysioterapia & kuntoutus- messuilla. Etenkin ajan hengestä puhuminen kuvastaa messusisältöä hyvin, sillä kyseessä ei ollut missään nimessä hallin täydeltä kuntoutusyrittäjien ja -ketjujen toisistaan poikkeamattomia pisteitä, vaan ympäristön pyörittävä voima oli selvästi teknologiassa. Sen nivoutuminen yhteen jokaisen terveysalan osa-alueenkin kanssa ei ole enää mitenkään yllättävää, teknologia nostaa päätään, minne ikinä katsommekin. Kuinka paljon se sitten hyödyttää, ja ennen kaikkea, kuinka paljon sen on mahdollista korvata manuaalista hoitoa?

Käsitykseni fysioterapiasta laajenee samaan tahtiin opiskelujen etenemisen kanssa, joten melko nopeasti onkin päästy ylittämään ajatus pelkässä hoitohuoneessa tapahtuvasta, etäisesti hierontaa muistuttavasta ja ongelmia poistavasta toiminnasta. Sitäkin toki tapahtuu, ja manuaaliset hoidot voivat monissa tapauksissa olla hyvinkin tarkoituksenmukaisia ja toimivia. Fysioterapia kuitenkin alkaa vasta siinä vaiheessa kun hieronta päättyy, hieroja kiittää ja toivottaa tervetulleeksi uudelleen. Lyhyesti kuvailtuna sanoisin eron liittyvän liikkeeseen, jota ei kovin pitkälle hoitohuoneen neliöissä päästä tekemään. Tulevaisuudessa haluaisinkin keskittää osaamiseni enemmän liikkeen periaatteita kunnioittaen, kuin pelkästään passiivisesti syntyneitä ongelmia hoitaen. Mitä teknologiaan tulee, on jo tällä hetkellä moniin fyysisiin vaivoihin olemassa teknologisia apuvälineitä, jotka poistavat jatkuvasti enemmän täysin manuaalisen toiminnan tarvetta. On lähinnä vain ajan kysymys, milloin joissakin asioissa ja joidenkin vaivojen hoitamisessa syvällisellä tuntemuksella ei ole entistä vastaava merkitys, ja asiakkaalla, ihmisellä itsellään on valta ja vastuu hoitaa itseään.

Sanoisin kuitenkin olevani huonolla ja kuolevalla alalla, mikäli tässä olisi koko totuus. Osaaminen, ymmärrys ja kokonaisvaltaisen asiantuntijuuden tarve ei tule missään nimessä häviämään. On kuitenkin hyvä pitää mielessä jo tässä vaiheessa, että hyvin monet asiat tulevat koko terveysalalla muuttumaan, ja kysymys onkin enää siitä, milloin?

Teknologia hoitovälineenä tuli messujen aikana puheeksi opiskelukavereiden kanssa. Keskityimme nimenomaan välineen, minkä tahansa, varsinaiseen luonteeseen. Kirjaimellisesti väline on käyttäjän ja hoidettavan välissä, ja tulevaisuudessa käyttäjä ja hoidettava ovatkin yhä useammin yksi ja sama henkilö. Näin ollen kosketuksen ja läsnäolon puuttuminen saattaa yhä joissakin tapauksissa olla merkitsevä asia. Fysioterapeutti, hierontaterapeutti, terapeutti. Osaavan, tai jopa osaamattomankin ihmisen läsnäolo voi joissakin tilanteissa nousta varsinaista ongelman hoitamista korkeammalle. Tietokoneensa taakse piiloutuva lääkäri tai kuka tahansa muu vastaanottava ammattilainen voi jopa pahentaa asiaa etäisellä ”hoitamisellaan”, sillä varmasti monessa tapauksessa vastaanotolle saapuva maksava asiakas tarvitsee ennen kaikkea asiantuntevaa keskustelukumppania, sekä mahdollista selitystä tuntemuksilleen. Tulostettu lääkemääräys, tai edes tulostetut jumppaohjeet eivät välttämättä tee minkäänlaista muutosta, mikäli todellista kohtaamista ei tapahdu. Omaa koulutustaan vastaavan ammattitaidon kilven taakse jääminen ja etäisyyden pitäminen juuri siinä vaiheessa, kun läheisyys olisi kaikkein merkityksellistä, saattaa tehdä eron jopa hoidetuksi tulemisen tunteen ja ongelman jatkumisen välillä.

Siinä vaiheessa, kun teknologiset hoitovälineet luovat kokonaisvaltaisen tunteen vuorovaikutuksesta ja ymmärretyksi tulemisesta, voi olla aika miettiä työhakemuksen kirjoittamista kyseiselle valmistajalle. Siihen saakka näkisinkin tärkeämmäksi elää ajan mukaisesti siten, että on muutoksille avoimena. Mikään ymmärrys ei varmasti tule menemään hukkaan, ei tätä mullistusta odotellessa, eikä myöskään edellä mainittua hakemusta kirjoittaessa. Tämän lisäksi muistettakoon aiemmin mainitsemani liikkeen osuus koko alan osa-alueena. Liikkua täytyy jatkossakin itse, sillä näillä näkymin jahtaamiseen ja pakenemiseen, kiipeämiseen sekä piiloutumiseen suunniteltu kokonaisuutemme tulee tarvitsemaan vastaavaa liikettä pysyäkseen tasapainossa. Uskon tähän satsaamisen tuovan töitä jokaiselle siihen riittävästi paneutuneelle jatkossakin, eikä teknologiaa toistaiseksi tarvitse katsoa uhkakuvana muulle kuin passiivisuuden lisääntymiselle.